Voi änkeröinen

Nyt on neulomisen motivaatio kohta hukassa, piloilla ja mennyttä. Aloitin huhtikuussa pitsineulepolvisukkia Novitan Juhani-kierrätyslangasta. Sukka on  ollut vaiheessa ja päätin tehdä ne lopultakin valmiiksi. Yksi kerä lankaa ei tietenkään riittänyt, joten kilautin kaverille, jospa sieltä löytyisi samaa lankaa. Löytyipä hyvinkin. Ja minä vaan neulon ensimmäsitä sukkaa enkä tarkista onko lanka samaa sävyä - tietysti se on.

 Ensimmäinen sukka valmistuu ja aloitan toisen illan hämärässä. Seuraavana päivänä huomaan, että langat ova aivan eri sävyiset. Ensimmäisen sukan lanka on paljon kirkaamman punaista. Eroa on niin paljon ettei niitä voi yhdessä käyttää. Ja kaiken huipuksi yksi kerä lankaa ei riitä yhteen sukkaan ( kerän paino ilman vyötettä 94g). Onneksi sain kaverilta kaksi kerää samansävyistä lankaa. Eihän se muua auta kuin tehdä yhden mallikerran lyhemmät varret ja neuloa kolmaskin sukka. Tai voisihan kaiken purkaa mutta ei oikein sekään tunnu hyvältä ratkaisulta. Mitä noista langoista muuta neuloisi? En pääse niistä ikinä eroon.

Hikeä pyyhkien jatkan siis urakointia suomalaisella sisulla.

Sävyero on huomattava.

Lohdutin itseäni ostamalla Louhittaren luolan ihanaa ja kallista lankaa yhden vyyhdin. Jos vaikka huivin tekaisisin. Se toimikoon motivaattorina, jotta saan nämä sukat valmiiksi. Ja kyllä tarkenee villasukkaa neuloa 27 asteen helteessä.