Kintaan oletukset

 Aloitin kintaiden tekemisen keväällä 2024, kun kävimme Parikkalan Käspaikassa tutustumassa Lankahine-näyttelyyn ja samalla saime opastusta kintaan tekemiseen. Eilen, kun etsin neuleelle pussia, pöllähtivät kintaan tekeleet esiin. Teinpä ne sitten valmiiksi.

Mitenkään kauniit ne eivät ole ja leveyskin vaihtelee. Virheitäkin vilisee mutta käteen kuitenkin mahtuvat. 

Lankana käytin sukkalangan kerän loppuja.  Lankaa kului 65g. Tekniikka muistui mieleen vaikka aikaa oli kulunut edellisestä tekemiskerrasta. Idean jämälankojen käyttöön sain silloin 2024 näyttelystä.

 Kinnasneula-tekniikka on melko vaikea. Mummoni oli taitava kintaan tekijä mutta ei ehtinyt opettaa käyttämäänsä tekniikkaa minulle. Olen yrittänyt opetella tekniikkaa, jottei se vallan unohtuisi ja katoaisi. Monet vanhat tekniikat ovat vaarassa kadota kun kukaan ei niitä enää osaa. 

Lankahine-näyttely on nyt paikallisessa galleriassa ja siellä oli Sanna Vatasen teoksia myynnissä. Uutena ohjekorttisarja kinnasneula-tekniikasta sekä  ohjevihkonen viitelöinnistä, joka sekin on vanha unohtumassa oleva tekniikka. Olihan ne ohjeet hankittava jotta pääsee opettelemaan tekniikoita.

Kintaan harjoittelu jatkuu syksymmällä. Nyt on tavoitteena saada neulottua valmiiksi kaarokepaita ja huivi. Olen neulonut niitä rinnakkain. Eilinen KIP-päivä oltiin porukalla neulomassa useita tunteja kahvilassa ja huivi edistyi useita senttejä.

Snagg-nahkalaukku

 Taitoshopissa on myynnissä erilaisia nahkalaukkujen tekemispaketteja. Paketissa on kaikki valmiina. Tekijälle jää vain ompelu. Monta työvaihetta on tehty valmiiksi ja laukku on nopeahko tehdä.

Ostin pienehkön laukun tarpeet. Laukun ompelin nopeasti. Aikaa kului alle kolme tuntia. Ohjeessa laukku ommeltiin yhdellä neulalla, joten ompelua joutui tekemään edestakaisin. Kahdella neulalla olisi syntynyt valmista samantien. En ryhtynyt ompelemaan kahdella neulalla koska langan riittävyys jännitti.  Se riitti nippanappa ja olkahihnan ompelut tein tikkauslangalla.

Ei voi nahkalaukun tekeminen enää helpompaa olla. Ja oli vaihteeksi mukava tehdä muutakin kuin neuloa. Ideoita erilaisista jutuista on vaikka miten paljon, mutta aikaa tekemiselle ei arkisin riitä. Kesälomalla ajattelinkin toteuttaa muutamia juttuja.

Lanka loppui ja neule jäi kesken

 Mikä on pahinta, mitä voi käydä isoa neuletta tehdessä? Tietysti se, että lanka loppuu kesken työn. Nykyisin, kun langat tilataan verkkokaupasta tai ostetaan jostakin tapahtumasta, on lisähankinnat aika hankalat ja kalliit tehdä. Toisaalta taas ei lankaa haluaisi ostaa montaa kerää/ vyyhtiä ylimääräistä.  Onhan se myös kustannus kysymyskin. 

Olin ostanut langat paitaan markkinoilta. Lanka on Latvialaista 100% villaa. Juoksevuus ja vahvuus olivat samat kuin alkuperäisessä ohjeessa. Neuloin paidan pitemmäksi ja myös hihoihin lisäsin pituutta. Siinä syy ettei lanka riittänyt. Purkamaan en aio ryhtyä  vaan odotan törmääväni langan myyjään torilla tai viimeistään syksyllä markkinoilla. Siihen asti saa neule lojua keskeneräisenä.  

Malli on kirjassa Anna Johanna Onnensäikeitä 2. Teen tarkemman postauksen sitten, kun saan paidan täysin valmiiksi. 

Välillä raitasukkaa

 Lankavaraston pienentäminen jatkuu. Neuloin villapaitojen rinnalla perussukkaa. Sukan neulomista kun voi tehdä samalla, kun katsoo telkkua. Villapaidan kirjoneuleen tekeminen taas vaatii täydellisen keskittymisen.

Sukkien langat ovat ostettu joskus vuosia sitten. Näitä kirjavia sukkalankoja varastoistani löytyy iso laatikollinen. Mielestäni niille paras malli on ihan perussukka tai joku yksinkertainen pitsi. Pitäisi varmaan kokeilla myös rikottua helmineuletta. Sekin voisi toimia. Joissakin kirjoneuleissa olen myös käyttänyt liukuvärjättyä lankaa.

Neuloin sukat 7-veljestä Raita -langasta puikoilla 3,25. Silmukoita oli 48 ja koko on 37. Lankaa kului 91g.

Näissä sukissa lankana oli Novitan Nalle. Silmukoita on 56 ja puikokoko oli 3. Lankaa kului 81g ja koko on 40.

Toinen kierros

 Yritin saada kaikki Einband-langat neulottua ja otin sitten puikoille toisen kierros-huivin. Ajattelin neuloa huivin 40 cm korkeana, kuten ohjeessa oli. Tilasin lisää yhden kerän limen väristä lankaa, että varmasti riittää. Ja niinhän siinä taas kävi, että lankaa jäi tähteeksi. Oli pakko lopettaa neulominen, kun huivi vaan kasvoi korkeutta ja lanka vaan riitti. Päättelin huivin kun se oli jo 48 cm korkea. Jos kaikki langat olisin neulonut, olisi leveyttä tullut reilusti yli 50cm ja  huivi olisi ollut hankala käyttää.

Neuloin puikoilla 3 ja lankaa kului 163g.

Neuleita on monta keskeneräisenä, kun olen neulonut kirjoneuleita. Hitaasti ovat edenneet. Tavoitteena saada jotakin valmiiksi tässä kuussa.

Tilkkutyö-kurssilla

 Paikallisessa Taito - keskuksessa oli kahden illan mittainen tilkkupussi -kurssi. Olen tehnyt tosi vähän tilkkutöitä (muutama työ opiskeluaikaan) ja tämä tekniikka oli minulle aivan uusi,  joten lähdin kurssille.

Pengoin omia kangasvarastoja ennen kurssia ja löysikin sieltä materiaalit.

Tilkuista leikattiin  suikaleita, jotka ommeltiin pohjakankaalle.  Kun tilkkuosuus oli riittävän suuri, tasoitettiin reunat ja ommeltiin reunakaitaleet. Sitten  ommeltiin pussi kasaan. Tuli harjoiteltua myös vetoketjun ompelua.

Oli kyllä kokonaisuutena kiva kurssi. Tästä tekniikasta voisin jopa innostuakin.

Kierros -huivi

 Vaeltajan neuleet-kirjasta päätyi puikoille Kierros - huivi. Huivi neulottiin Istexin Einbandista ja sitä sattui lankakorista löytymään muutama täysi kerä ja useita vajaita keriä. Ohjeessa sanottiin, että huivin tulisi olla 40 cm korkea. Minun huivini oli päättelyn jälkeen 39 cm. Kastelin huivin, koska se meni rullalle, ja levitin tasolle kuivumaan. Kuivan huivin korkeus on yllättäen 33 cm. No eipä tuo haitanne. Hyvin kuitenkin asettuu päähän ja kaulalle.

Ohjeessa langan menekki oli n. 140g. Minulla meni 122g. En punninut lankoja ennakkoon; olisi kannattanut. Vielä löytyy lankaa, joten neulon jossakin välissä nekin pois toiseksi huiviksi.

Jos aloittaisin huivin uudestaan, neuloisin sinisen värin kaikki pötköön ja turkoosin toiseen reunaan. 

Aloitin huivin kahteen kertaan, kun ensimmäisellä kerralla onistuin neulomaan kierteen ja huomasin sen, vasta kun olin neulonut 10 cm. Purkuunhan se tietysti meni. Pitkä kaapeli ja useita satoja silmukoita on aloittaessa aikamoinen yhdistelmä.

Lanka oli nin karkeaa ja liukasta, että sain yhden rystysenkin rakoille. On tää neulominen vaan kovaa työtä... vaikkakin niin mukavaa.