Aloitin kintaiden tekemisen keväällä 2024, kun kävimme Parikkalan Käspaikassa tutustumassa Lankahine-näyttelyyn ja samalla saime opastusta kintaan tekemiseen. Eilen, kun etsin neuleelle pussia, pöllähtivät kintaan tekeleet esiin. Teinpä ne sitten valmiiksi.
Mitenkään kauniit ne eivät ole ja leveyskin vaihtelee. Virheitäkin vilisee mutta käteen kuitenkin mahtuvat.
Lankana käytin sukkalangan kerän loppuja. Lankaa kului 65g. Tekniikka muistui mieleen vaikka aikaa oli kulunut edellisestä tekemiskerrasta. Idean jämälankojen käyttöön sain silloin 2024 näyttelystä.
Kinnasneula-tekniikka on melko vaikea. Mummoni oli taitava kintaan tekijä mutta ei ehtinyt opettaa käyttämäänsä tekniikkaa minulle. Olen yrittänyt opetella tekniikkaa, jottei se vallan unohtuisi ja katoaisi. Monet vanhat tekniikat ovat vaarassa kadota kun kukaan ei niitä enää osaa.
Lankahine-näyttely on nyt paikallisessa galleriassa ja siellä oli Sanna Vatasen teoksia myynnissä. Uutena ohjekorttisarja kinnasneula-tekniikasta sekä ohjevihkonen viitelöinnistä, joka sekin on vanha unohtumassa oleva tekniikka. Olihan ne ohjeet hankittava jotta pääsee opettelemaan tekniikoita.
Kintaan harjoittelu jatkuu syksymmällä. Nyt on tavoitteena saada neulottua valmiiksi kaarokepaita ja huivi. Olen neulonut niitä rinnakkain. Eilinen KIP-päivä oltiin porukalla neulomassa useita tunteja kahvilassa ja huivi edistyi useita senttejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti