Kevätaurinko

 Taito Etelä-Pohjanmaalla oli keväällä 2021 huivin yhteisneulonta. En silloin ehtinyt osallistumaan. Viime talvena kaivoin Virosta vuosia sitten ostamani vyyhdin ja aloittelin neulomista. Lanka haisi niin hirveälle ettei neulomisesta tullut muuta kuin aivastelua. Kaivoin langan esille kun helteet hellittivät ja ulkona neulominen oli mahdollista. Niinpä sitä sitten viikon  kiivaan neulomisen tuloksena syntyi hillittömän suuri huivi.

 Liotin huivia pyykkietikkavedessä, jotta se karsea haju lähtisi. Vesi oli kyllä aivan kirkasta joten lanka ei ollut likaista. Missä lie ollut Virossa varastoituna? Ostin sen pienestä käsityötarvikekaupasta Tallinnan vanhasta kaupungista eräältä sivukadulta kaukana ihmisvirroista. Ties kuinka kauan on vyyhti myynnissä ollut.

Huivin pingotus oli hieman haastavaa. Ja neulomisessa jouduin etsimään lisää lankaa n. 50g, kun Viron villa ei riittänyt. Huivissa vaihtelevat erilaiset pitsi-ja pintaneuleet. Lopputulokseen ei vaikuttanut hieman ohuempi lanka viimeisessä pitsiosuudessa.

 

Huivista tuli tosi suuri. Mitat ovat 170×220 cm. Lankaa kului 270g. Neuloin huivin puikoilla 4,5. Neule on ilmavaa eikä liian tiivistä.

Huivi on kyllä kaunis ja niin suuri, että varmasti lämmittää. Siihen kun voi oikein kunnolla kääriytyä. Viron villoja löytyy vielä useampi vyyhti. Harkitsin jo toisen huivin neulomista samalla mallilla. Tosin ne muut liukuvärjätyt ovat paljon paksumpia, joten huivista ei tulisi noin laskeutuvaa.

Retromekko 1960-luvulta

 Olen ostanut syksyllä 2016 Käsityö-lehden tämän mekon vuoksi. Käsityö on Viron suurin käsityölehti ja sitä oli myynnissä myös suomennoksena. 

Kun Tokmannilla oli jokunen vuosi sitten tarjouksessa Novitan Siro - lankaa, päätin neuloa mekon siitä. Langan koostumus vaikutti hyvältä 53% puuvillaa, 33% viskoosia ja 14% pellavaa. Täydellinen lanka kesäneuleeseen.

Mekon neulomista virittelin jo viime keväänä. En saanut sopivan kokoista vaikka muutin silmukkamäärää ym. Ja tietenkään en neulonut mallitilkkua. Ei ole kuulunut minun tapoihini. Jatkossa kyllä neulon ja tämän projektin myötä ilmeni perusteet mallitilkulle. 

Siro (22s ja 30 krs = 10x10 cm) on ohuempaa mitä ohjeessa käytetty Rowanin Handknit cotton (17s ja 22krs=10x10 cm) . Neuloinpa sitten mallitilkkuja ja puikoilla 4,5 sain oikean tiheyden.

 Neuloin mekon pyöreänä, joten pitsineuleesta jäi nurjat raidat pois. Eipä tuo haittaa. Myös niskan pisaran sovelsin itse.  Olisi tullut melkoisen iso tuosta pisarasta ohjeen mukaan neulottuna. Hihojen kavennukset kainalossa ja siitä eteenpäin oli myös itse sävellettävä. Ohjeessa luki, että katso kaaviosta neljä, mutta koko kaaviota ei ole olemassakaan. Ja niinpä sitten tein omat sovellukset ja ihan hyvä tuli.

Lankaa kului 400g ja mekko on kokoa L. 

Olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Mekko on sopiva ja ihana päällä. Käsityö-lehden ajattelin jo heittää  paperinkeräykseen mutta siinähän on myös neulotun huivin ohje.  Jospa sen neuloisin myös.

Siroa jäi vajaa kaksi kerää ja muistelen,että minulla on sitä myös vaaleanpunaisena jossakin. Niistähän saisi vielä jotakin neulottua.  

Laukkuja nahkapaperista

Sateisena lauantai päivänä kaivoin esiin ompelukoneen ja ajattelin tehdä parit laukut. Tarvikkeet ovat lojuneet nurkissa jo aika pitkään. Olen pelännyt leikata nahkapaperia, jos leikkaankin väärin ja tulee sutta ja sekundaa. Tänään päätin olla rohkea ja leikkasin.

Seuraavaksi paperit likoon jotta ne pehmenevät ja suoristuvat.

Ja ompelu olikin aika mielenkiintoista. Koska materiaaliin jää kaikki reiät näkyville, on kaiken onnistuttava kerrasta. Olihan siinä pyörittely, että sai ommeltua. Ompelun suoruutta  ym. tasoa ei voi lähietäisyydeltä näyttää. Ja laukku numero yksi hihnoja vaille valmis.

Ja sitten seuraava paperi suihkuun. Kastelu onnistui parhaiten kylpyhuoneen lattialla. Pikku vinkkinä jos ei omista ammetta. 

Toinen laukku tehtiin hieman erilaisella tekniikalla. Oli helpompi tehdä kun ei  ollut mitään päälletikkauksia. Tasku ommeltiin oikealle puolelle ensimmäiseksi ja sisälle ommeltiin myös tasku, joka kiinnitettiin viimeiseksi. Ja kuvassa melkein valmiina vielä hihnoja vaille.

Ja työläin vaihe oli hihnojen kiinnitys. Kädet on nilellä kun naskapaskolla tein reikiä ja vasaralla hakkasin niitit kiinni. Valmista kuitenkin tuli.

Ja samalla vaivalla kiinnitin myös hihnat pari kesää sitten virkattuun pellavalaukkuun.

  Koko päivähän se meni näitä tuhratessa. Nyt taitaa olla ohjelmassa villakoiran metsästys imurilla. Alkoivat jo tulla röyhkeiksi kun olen pöllytellyt nurkista tarvikkeita.