sunnuntai 26. helmikuuta 2023

Jonsukkia

 Lainasin kirjastosta JonSukat villasukkarakkautta - kirjan. Olen joitakin malleja aikaisemmin neulonut ja ajattelin taas tuota lankavarastoa pienentää. Villapaitakin on puikoilla mutta teki mieli neuloa jotakin pienempää ja nopeasti valmistuvaa.

Sukkien mallien nimiä en kirjoittanut ylös ja kirjankin jo palautin. Lankana on 7-veljestä ja puikot olivat kokoa 3,25. Molemmat sukat ovat kokoa 37.



Polvisukkiin kului lankaa 188g.



Nilkkasukkiin meni lankaa 76g. Neuloin nämä jämälaatikossa olevilla langoilla ja tämä onkin hyvä malli kerän loppujen tuhoamiseen. Sukat valmistuivat tosi nopeasti. Neuloin yhden sukan noin neljässä tunnissa.

Nyt on niskat niin jumissa että taidan keskittyä muihin aktiviteetteihin neulomisen sijaan. Tekeillä oleva villapaita on aika painava pyöriteltävä, kun hihat neulotaan ylhäältä alaspäin ja hartioita tulee tietysti jännitettyä, kun se ei oikein meinaa mahtua syliin.

lauantai 11. helmikuuta 2023

Jääruusu-kintaat

 Ostin syksyllä Taito-kaupasta tekemispaketin välikausikäsineiksi , kun näpit olivat nahkahanskoissa jäässä ja rukkaset olivat liian kuumat. Vasta viime viikolla sain aikaiseksi aloittaa tekemisen.

Tekemispaketissa olivat kaikki tarpeet ja selkeät ohjeet. Ensin tein kirjonnat ja sitten vaan ompelukone esiin ja kintaiden kasaus. Kintaista tuli tosi hyvät ja sopivatkin jopa. Olin ostanut M-kokoisen tekemispaketin ja  pienensin kintaita ommellessa ihan reilusti. Ohjeessa oli 0,75cm saumanvarat ja minä tein 1,5 cm saumanvaroilla.

Materiaalina on pesuvilla ja vuorikangas on fleeceä. Ensi viikolla testaan lämpivyyden käytössä. Tein aikoinaan kintaat joissa vuori oli puuvillatrikoota. Ne olivat pakkasella kylmät.

 




sunnuntai 5. helmikuuta 2023

Kultainen käki

Ihanasta kirjasta Neulottu Kalevala päätyi puikoille malli Kultainen käki. Langat olin ostanut jo syyskuussa Jalovillan pop up myynnistä. 

Puseroa aloittelin heti kirjan ilmestyttyä mutta purkuunhan se ensimmäinen yritys meni. Oli neulottava mallitilkku, että sain oikean tiheyden. Neuloin puseron lopulta koossa M ja puikoilla 3 ( ohjeen mitoilla olisi pitänyt neuloa koko L ja puikot 3,5). Neulon nähtävästi löysempää mitä mallineuleissa on neulottu. Lankaa kului 305g. Olin ostanut pohjaväriä 300g ja kuvioväriä 100g L-koon mukaan. 

Kaula-aukosta tuli ohjeen mukaan tehtynä liian suuri, joten kavensin siitä kolmasosan silmukoita pois. Olisi voinut kaventaa vieläkin enemmän. En ole puseroa kastellut ja toivottavasti kastelu vetäisi resoria hieman kasaan. 

Ihanan pehmeä ja ohut puserosta tuli. Ja oli ensimmäinen kerta kun neuloin suomenlampaan villasta ja näin ohuesta langasta  puseron. Lankahan oli Jalovillan Vuonaa.




lauantai 4. helmikuuta 2023

Kudottu huivi

 Aikuisten käsityön perusopetuksessa aloitettiin vuosi kudonnalla. Opettelimme pirtakangaspuilla kutomista loimen luonnista lähtien. Minulla oli kokemusta pirtakangaspuista ja en oikein riemusta kiljunut,kun kuulin millä kudotaan.

 Viime kerrasta viisastuneena kaivelin esiin puuvilla-pellavalangat ja tein niistä loimen. Ajattelin kutoa huivin valkoisella bambulangalla mutta mieli muuttuikin, kun ryhdyin kutomaan. Jos nyt aloittaisin huivin uudestaan laittaisin myös loimilangoiksi valkoista tai sitten jättäisin valkoisen kokonaan pois.




Huivi on pitkä. Ylettyy kaulan ympärille useaan kertaan. Ennen loimen luontia etsin netistä mittoja ja siellä oli huivin yleisin pituus 2,5m. Minulla tuli pituudeksi 2,43m. Leveys on 30cm ja lankaa kului reilut 170g.



Puuvilla-pellava toimi mielestäni loimilankana paremmin kuin villalanka. Villalanka kun tuppaa takertumaan kiinni viereiseen lankaan. Loimilangat eivät kiristyneet kovin tiukalle ja minusta löysään loimeen on hankala kutoa. Emäntäkoulussa aikoinaan opetettiin, että mitä tiukempi loimi sen parempi lopputulos.

Pirtakangaspuilla olisi voinut kutoa esim. pyyhkeitä. Ajattelin kutoa pyyhkeiksi loput puuvilla-pellavat mutta isoilla kangaspuilla. Kysyin Taito-keskuksesta jo alustavasti vuoroa.


Vähän tuo muistuttaa pöytäliinaa, mutta kun oli jotenkin vaikea hahmottaa lopputulosta, kun kutoessa ei nähnyt mitä on tehnyt.